23.03.2021 - Päiväkirjamerkintä
Bea palkittiin tänään ARJ:n laatuarvostelussa I-palkinnolla pistein 45 - 8 - 30 - 30 - 16 - 4 = 133p (kilpailumenestys - rakenne - vanhempien kisamenestys - jälkeläisten kisamenestys - lisäpisteet - cup-sijoitukset).
20.01.2021 - Päiväkirjamerkintä, kirjoittajana Emmy
Pääsin Marin pyynnöstä käymään hänen Bea-hevosellaan pienellä maastolenkillä, josta olin itse asiassa hyvin innoissani. Askellajirodut ovat nimittäin aina kiinnostaneet minua paljon, ja Bea sattui olemaan morganinhevonen. Glowdaleen saavuttuani hain Bean tarhasta heti tallin väkeä moikattuani ja kylläpä se olikin utelias uudesta tuttavuudestaan! Ainakin tamma vaikutti oikein kiltiltä tapaukselta.
Tallissa laitoin Bean käytäväpaikalle kiinni ja aloitin sen hoitamisen. Harjailin sen ensiksi huolellisesti joka puolelta ja puhdistin sen kaviot, jonka jälkeen neiti sai satulan selkäänsä ja suitset päähänsä. Vähän tuli säätöä suitsien kanssa, mutta muuten varustaminen sujui hyvin ja Bea vaikutti kyllä tosi ihanalta hevoselta.
Maastolenkki alkoi kapeahkolta metsätieltä, ja se jatkui melko pitkään. Koko sen ajan me Bean kanssa vain kävelimme rauhallisesti ja katselimme hienoja maisemia. Kun vasemmalle kääntyi polku, päätin kääntyä sinne ja ottaa vähän ravia. Bea tuntui ravissa oikein eteenpäinpyrkivältä ratsulta ja sillä oli mukavan pehmeät askeleet.
Hetken aikaa ravailtuamme hiljensin Bean takaisin käynnille, kun käännyimme seuraavaksi oikealle toiselle polulle. Tämä polku oli vähän ohuempi, joten päätin pysyä sen ajan käynnissä. Nostin ravin kautta laukan heti oikeastaan heti, kun pääsimme leveämmälle tielle, mutta vieraalla hevosella en kovin pitkästi halunnut laukata. Bea kuitenkin ehti innostua laukatessa ja minullakin oli erittäin hauskaa mennä pienen pätkän vähän lujempaakin.
Käännyimme sitten ja palasimme samaa reittiä takaisin Glowdaleen, koska en tiennyt, mitä muuta reittiä pitkin sinne pääsisi. Paluumatkalla ravasimme ja kävelimme reippaasti, ja Bealla vaikutti olevan energiaa vaikka muille jakaa. Tallilla otin vain Bealta varusteet pois, harjasin sen vielä läpi ja taputtelin sitä varmaan vartin kiitokseksi onnistuneesta maastolenkistä.
16.07.2020 - Päiväkirjamerkintä
Pari viikkoa taaksepäin sain yllättävän soiton. Läheiseltä kylältä soitteli kauppias ja kyseli olisiko minulla sopivia hevosia kaupalla järjestettävään perhetapahtumaan talutusratsuksi. Pyyntö oli harvinainen, eikä itseasiassa kukaan muu ollut aikaisemmin moista kysynyt. Sanoin miettiväni asiaa, sillä minua epäilytti kisahevosten vieminen talutusratsuksi, olivathan ne kuitenkin omalla tavallaan reaktiivisia, vaikka monet meidänkin hevosista ovat yleisesti ottaen todella kilttejä. Myöhemmin päivällä kun kuljeskelin tallilla, mietin kauppiaan pyyntöä ja tulin lopputulokseen, että kyllä meidän hevosmäärästä löytyy tähänkin tehtävään sopivia ratsuja! Esimerkiksi Bea on tähän loistava, hiukan jo vanhempi tapaus joka ei varmaan ikinä ole pelästynyt mitään. Kilpaurakin alkoi olla jo enemmän jäähdyttelyä kuin kunnon panostamista, joten Bea saisi ainakin lähteä hommiin. Kaveriksi valikoitui yksi islanninhevosista, sillä ajattelin pörröisen ponikokoisen hevosen olevan joillekin mukavampi vaitoehto kun sirpakka morgan.
Tapahtumapäivä koitti ja yhdessä parin työntekijän kanssa pakkasimme tammat autoon ja lähdimme kylälle. Aamun olimme tietenkin puunanneet sekä hevosia, että varusteita, pitihän meidän olla edustuskunnossa. Paikanpäälle saavuttuamme otimme hevoset alas ja käveleskelimme niiden kanssa kaupan ympäristössä. Bea katseli hiukan kummissaan ympäristöä, mutta ei vaikuttanut ollenkaan hermostuneelta. Uteliaita silmäpareja riitti heti, eihän sitä joka päivä näe hevosia kesken kauppareissun. Kauppias tuli näyttämään meille suunnitelemansa talutusratsastuspaikan, joka oli oikein sopivasti hiukan kaikesta muusta hälinästä erillään, mutta kuitenkin niin, että parkkipaikalta oli meihin suora näköyhteys. Varustimme tammat nopeasti, jonka jälkeen olimme valmiita ottamaan asiakkaita vastaan.
Ja asiakkaitahan riitti! Kaksi erittäin erinäköistä hevosta keräsivät paljon uteliaita ihmisiä ympärilleen ja kysymysten tulva oli jatkuva. Hevoset selvästi kiinnostivat ja varsinkin Beasta kyseltiin paljon, onhan se vähän harvinaisempaa rotua. Molemmat hevoset hoitivat oman roolinsa oikein mallikkaasti. Bea otti asian todella rauhallisesti ja malttoi seistä paikallaan kun uusia ratsastajia nosteltiin selkään. Eipä se myöskään välittänyt mitään, vaikka pari lasta purskahti jännityksissään huutoitkuun heti kun heidät oli nostettu selkään. Jopa muutama aikuinenkin halusi tulla kokeilemaan ratsastamista ja sehän onnistui kyllä. Me jouduimme monelle pettyneelle toteamaan, että meillä ei asiakastoimintaa ole, mutta ohjasin innokkaat kyselijät paikallisiin ratsastuskouluihin. Minulla on pieni kutina, että uusille alkeiskursseille saattaa tulla tarvetta.
Olimme paikan päällä muutaman tunnin, jonka jälkeen löimme lapun luukulle ja suuntasimme hevosten kanssa kotiin. Olin erittäin ylpeä molemmista tammoista, kyllä näistä vaan on moneksi! Kotiin päästyämme tytöt pääsivät karsinoihin nauttimaan päiväheinistään, jonka jälkeen ne pääsivät kavereidensa luokse tarhaan.
| Tämä on virtuaalihevonen |
