Glowdale Farm

Kermis, Karkki, Melli — ihan miten itse haluat! Tämä tamma on ns. tyhjä kangas, josta saa tehtyä omaan käyttöön sopivan. Cremella on kantanut ratsastajaa selässään vasta muutamia kertoja, ja isona hevosena se on muuten saanut kasvurauhan. Sen sukutaulu ei ole erityisen nimekäs, eikä tammasta ennusteta kärkitason hevosta mihinkään lajiin, mutta laadukkaaksi harrastekilpahevoseksi se on varmasti mitä passelein. Cremella liikkuu näppärästi kaikissa askellajeissa: sen liikekieli on kevyen ilmava. Sillä ei ole vielä hypätty selästä käsin. Irtohypytyksessä Cremella on näyttänyt melko hyvää tekniikkaa, vaikka ei skoupiltaan aivan suurimpien luokkien tähtönen olekaan.

Cremella on kivaluonteinen, rapsutuksista ja seurasta nauttiva utelias nuori hevonen. Se saapui Suomeen syyskuun puolivälissä yhdessä Helmin kanssa, minkä jälkeen sitä kasvuvaiheen salliessa ratsastetaan koulutuksen edistämiseksi.

© Ruskamäki

>Sukutaulu

isä Valdos kwpn, 175cm, evm	ii. Orlandos kwpn, 172cm, evm
	ie. Petronella kwpn, 170cm, evm
emä Tiana v.d. Graan kwpn, 172cm, evm	ei. Nimrodan v.d. Graan kwpn, 174cm, evm
	ee. Merida Moedig kwpn, 168cm, evm

Jälkeläiset

Ei jälkeläisiä

Porrastetut kilpailut

Päiväkirja

08.10.2023 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut maahantuoja

"Se on niin kaunis", Josefina sanoo pehmeästi. Se ei ole kuiskaus, mutta voimakkuudeltaan hädin tuskin sellaista kummoisempi. Talliin on laskeutunut illan rauha, eikä Josefina henno sitä rikkoa.
"Barbihevonen", Rasmus tuomaroi. "Menee varmasti helposti kaupaksi."
"Vaikka toivottavasti kukaan nyt ei ihan pelkän ulkonäön takia sitä kuitenkaan osta", Josefina sanoo hivenen huolestuneena. "Kun se on kuitenkin niin nuori. Tai että toivottavasti se kuka sen ikinä ostaakaan, osaa ainakin arvioida omat taitonsa niin että tietää pystyvänsä myös kouluttamaan sitä."
"Jos siitä tuleekin jollekin vaan pihankoriste", ehdottaa Arttu, joka viipyy vielä yhden yön heidän vieraanaan ennen kotimatkaa. "Ei sitä sitten tarvitse kamalasti osata kouluttaa. Kunhan on käsiteltävissä. Se on tollanen kiltti lemmikkihevonen kuitenkin."
"No joo", Josefina sanoo, kuulostamatta kovinkaan vakuuttuneelta. "Voisihan se olla sellaiseen elämään tyytyväinen."
"En mä usko, että se pahastuisi", Rasmus arvelee.
"Harvassa on ne hevoset, joita jää harmittamaan kisat, joihin ne eivät saaneet osallistua", Arttu sanoo.

Josefinasta se on mielenkiintoinen lausunto sellaisen miehen, joka kuitenkin on henkeen ja vereen kilpailunhenkinen ja tahtoo yhä omien hevostensa etenevän vauhdilla tasolta toiselle, suusta. Ehkä nimi hevosen papereissa omistajan viivalla sokeuttaa häntä tavallaan, unhoituttaa moiset pehmeitä arvoja henkivät ajatukset.

"Se on varmasti ihan totta", Josefina sanoo diplomaattisesti ja ajattelee hiljaa mielessään, että Arttu on varmasti oikeassa. Tuskinpa Kermiskään, niin kuin he ovat Cremellaa alkaneet kutsua, oikeasti olisi moksiskaan lemmikkihevosen roolista. Kun vain siitä pidettäisiin hyvää huolta - muuta ei Josefina toivo. Vaikka hevoset nyt ovatkin heille bisnes, hän ei kuollakseenkaan tahdo tehdä rahaa sen kustannuksella, että hevosia heiltä lähdön jälkeen laiminlyötäisiin tai kaltoinkohdeltaisiin.

Mutta Kermiksen tulevaisuus on epäilemättä hyvä. Se on ihastuttava hevonen. On varsin todennäköistä, että hän ja Rasmus pääsevät valitsemaan kodin usean tarjokkaan joukosta eivätkä suinkaan joudu tyytymään ainoaan tarjoukseen hinnalla millä hyvänsä.